”Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä”. Tämä filippiläiskirjeen kolmannen luvun jae 16 kuvaa hienolla tavalla myös elinvoimaisuuspolkua. Tämä polku on työkalu, joka voi johdattaa meitä parhaimmillaan suurenmoiseen prosessiin, joka auttaa meitä kulkemaan samaa tietä. Meillä voi ja saa olla joistakin asioista erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Kuitenkin on hyvä, että koemme että kuljemme samaan suuntaan.
Tällä polulla on erilaisia työkaluja, jotka auttavat meitä tarkastelemaan,
missä olemme seurakuntana. Meidän ei tarvitse verrata työtämme ja
seurakuntaelämää jonkin toisen seurakunnan elämään, vaan me saamme
tarkastella sitä suhteessa itseemme ja toinen toiseemme. Polun on tarkoitus olla meille peilinä, jotta voimme nähdä, missä kohden olemme hyvässä kurssissa ja missä kohden on tarpeen hiukan navigoida suuntaa kohdalleen.
Ajatus samaa tietä kulkemisesta tuo esiin myös ajatuksen, että samalla tiellä
on sellainen, joka on vasta juuri astunut sille, ja myös sellainen joka on saanut kulkea tietä jo vuosia ja on saanut syventyä jo pitkään sanan opetuksiin. Kaikki saamme kulkea samaa tietä ja saamme myös kukin oppia
toisiltamme. Ennen kaikkea Pyhä Henki ohjaa ja opettaa meitä mutta heti
alusta saakka olemme tiellä.
Niinpä rohkaisen sinua kulkemaan tätä tietä avoimin mielin ja avoimin
sydämin katsoen, mitä voit oppia tällä polulla ja myös mitä voimme yhdessä oppia.
Arto Pappi